talvitunnelma

Salasanat presenta Talvitunnelma

Salasanat presenta Talvitunnelma

Last December 18th, SALASANAT had the second presentation in Pub Sirdie in Helsinki.

The “salasana” (password) in this occasion was winter.

The writers and artists who shared live words in this occasion were: Kallio Virve from Finland, Polina Kopylova from Russia, Zoila Forss from Peru, Rosamaría Bolom and César Zambrano from Mexico.

The Finnish artists Heini Lehväslaiho and Eeva Lampela, encouraged for the mistical atmosphere, also shared words of his own authorship about the winter.

SALASANAT thank to Petar Petrovi from Pub Sirdie for the hospitality and warm emotions.

озимый
озимый

Polina Kopylova

Is a graduate of Saint-Petersburg State University of Cinema and Television. She works as a freelance journalist for the Finnish media, writing in Russian and Finnish on the social, cultural and political issues, as well as the more specific aspects of multiculturalism, integration and minorities.

https://www.facebook.com/polina.kopylova?fref=ts

Господи, не води ты меня за гробом –

оступлюсь, упаду.

Я-то знаю – им в тесной земной утробе

темней, чем в аду. !

Этой тьмою следы мои промокают

в белом снегу.

Я наверное, я нутром это знаю.

Я сказать не могу. !

Мне ли метить словами, как чертами итожить:

там полгода, тут год?

Эта черная правда и морочит, и гложет –

как сама себе лжет, !

но при этом правдою остается,

чиста, как вода.

Кто наклонится с моста, кто с камня напьется –

сам не свой иногда – !

словно колокол, сердце тяжелое носит –

не раздался бы звон.

Коли верит – то молча. Не боится. Не просит

счастья, лучших времен. !

… !

И стою я под небом. И иду я за гробом.

Только сердце теснит

Тихий страх оступиться –

тогда оно дрогнет –

и по ком зазвонит? !

***

Herra Jumala, miksi ohjaat minut arkun perään?

Minä kompastun, minä kaadun.

Minä tiedän: ei vainaja ahtaassa maan kohdussa

edes helvetin valoa näe. !

Maanalainen pimeys täyttää jalanjälkeni

valkeassa lumessa.

Minä tiedän tämän, minä vaiston tämän,

Kertoa osaa en. !

Minäkö laadin sanoillani kirjanpitoa:

Puolikas vuotta sinne, vuosi tänne?

Tämä tumma totuus syö minua,

kuin valhe söisi. !

Ei se valheeksi tule, se silti on tosi,

Kuin puhdas vesi.

Kuka sillalta katsoo, kuka kämmenistä hörppää

Ei ole enää entisensä.

Hän kantaa raskaan sydämensä kuin kellon –

Ei se soittoa varten ole.

Hän uskoo hiljaa. Ei pelkää, eikä rukoile

Onnea, parempaa elämää. !

Seison taivaan alla. Kuljen arkun perässä.

Sydäntäni ahdistaa:

pelkään kompastuvani – sitten sydämeni soi –

mutta kenelle? !

Talvin todistaja

Talvin todistaja

Напоследок хлопьями гуаши

закидало графику пейзажа,

порастерло черный с белизной. !

Мир коробится, как мокрый ватман,

обложён по горизонту ватой –

пепельною

снежной пеленой. !

Жидкий свет сочится, вымывая

то, что в поле зрения – по краю,

то, что вне – до белого ль бела? – !

Но сколько не коси тревожным взглядом –

нет ни ангела, ни беса рядом.

За обоими плечами мгла. !

***

Viimein lumista guassia

Roiskutettiin graafisen maiseman päälle:

Musta ja valkoinen menivat sekaisin.

Maailma kupruu kosteana paperina,

Taivaanrantaa myöten lumipilvet,

kuin märkää vanua. !

Vetinen valo valuu kuvaan,

Pesee reunalta näkyvää.

Peseekö se näkymätöntä valkeaksi? !

Mutta vaikka kuinka kurkistat,

Ei näy olan takana enkeliä, eikä piruakaan:

vain pimeää.

talvin sirdiessaVirve Kallio

 

Jään alle uinuvat Wellamon neidot

paleltuneet linnut pieluksinaan veen emonen valvoo loputonta yötä

silmäpielet mustina murehtii. Ja murehtii.

Meren aukoista katsovat kylmät silmät

polttavat terät viiltävät syvään

maa meren alla kirkuu ääneti

me heräämme yöllä levottomaan uneen

Helsinginkadulla tytöt juovat pullonsuusta

juoksevat taksin alle korkokengillä

eksyvät vääriin houneisiin nauraen

itkien nauraen  itkien nauraen itkien…

?????????

Salaiset sanat salamaniskusta kirkastuvat

unohdetut sanat unohtuvat uudestaan.

Lasketut sanat menettävät voimansa

eikä rivien välissä lue mitään.

On vain kylmä kopiopaperin sinertävä valkoinen.

Kunnes aurinko laskee ja vaaleanpunaiset unet purjehtivat aivopoimuihin.

Ryppyiset kädet kirjoittavat ruutupaperille

yöllistä ostoslistaa: äidinmaitoa,

ruisleipää ja sirkushuveja.

???????????

Zoila Forss.

Social communicator, from National University of San Marcos in Lima, Perú. She has been dedicated to teaching, writing poetry, journalism in the 90’s. In Finland she is writing and performing video poems and storytales.

http://zolmarpe.wix.com/ojos-de-ver#!home/mainPage

PLUTÓN Y FINLANDIA

De niña, con adultos discutir solía,

pocas veces a voz en cuello,

muy seguido a sotto voce.

Así, bajo casera tolerancia me abría.

A los santos católicos,

la paciencia les acribillaba

en ardiente lucha por Plutón.

Qué caprichos tan crónicos!

“Porqué todos proclaman,

que en Plutón la vida imposible es?

Quizá por su frialdad y pesado gas?

De tontos es, que no lo sepan:

la vida a los males se adapta”

Es que con mi imaginación

ya había dado ida y vuelta a Plutón,

y verificado no sé cómo,

que ahí la vida vencía a la desolación.

Ya crecida, y entrada en razón, con valor decidí

al serio invierno finés enfrentar,

y a Plutón adiós decir.

Finalmente, de mi vecindario solar no me corrí.

Hoy, el hielo me habla a cada pisada,

y el viento mi quijada entumece,

impidiendo a mi lengua articular.

Entiendo a la gente callada y apurada.

El miocardio escondido trás mis seno,

no se asusta, no se intimida.

Es que el invierno es su buen amigo

y lo resucita a base de puro reto.

Quién del invierno huye, será porque lo subestima.

Trás una fría caminata hay placeres,

como la electricidad en los poros,

y un buen jersey de lana encima.

Sé que el invierno puede ser un infierno,

mas con un cielo limpio

puede convertirse en un paraíso.

También es vital nuesto clima interno,

como el espíritu que a la actitud levanta.

Será que sigo siendo la misma niña,

que interpelaba por Plutón,

sólo que ahora a voz alta

y de pie en Finlandia.

Pasos en otros mundos

Pasos en otros mundos

LAPSUDEN PLUTO

Lapsena, aikuisen kanssa keskustelin,

muutamia kertoja äänekkäästi,

hyvin usein lähes kuiskaten.

Näin, kodin suvaitsevaisuudessa avasin itseni.

Katolisten Pyhimysten

kärsivällisyyttä syytäen,

polttavasti taistellen Pluton puolesta!

Mitä kroonista oikuttelua!

“Miksi kaikki toitottavat,

että Plutossa on mahdotonta elää?

Ehkä kylmyyden ja pahoja kaasujen takia?

Tyhmyyttä on se, että sopeuttamisesta eivät tiedä”.

Niin on, että mielikuvitukseni kanssa

olin jo matkannut Plutoon ja takaisin.

Ja varmistanut, en tiedä miten,

että elämä voittaa autiuden.

Aikusena ja järkevänä rohkeasti päätin

kohdata todellisen suomalaisen talven

ja sanoa näkemiin Plutolle.

Aurinkokuntaa en kuitenkaan jättäisi.

Tänään, jää puhuu minulle jokaisella askeleella,

tuuli kohmentaa minun leukani,

estää kieleni artikuloimasta.

Ymmärrän ihmiset hiljaisina ja kiireesti kävelevinä.

Sydänlihas piiloutettu rintani taakse,

ei pelkää, ei ujostele,

koska talvi on hänen hyvä ystävänsä

ja antaa voimaa takaisin sille ylösnousemuksen haasteelle.

Joka juoksee pois talvesta, aliarvioi talvea.

Kylmän kävelyretken jälkeen on iloa,

kuin sähkö huokosissa

tai hyvä villapaita päällä.

Tiedän, että talvesta voi tulla helvetti,

mutta kirkkaasta taivaasta voi tulla paratiisi.

On myös tärkeää sisäinen “sää”, olo.

Kuin henki, joka nostaa asenteen.

Ehkä olen edelleen sama tyttö,

jonka puolusti Plutoa,

mutta nyt ääneen

ja Suomessa seisoen.

?????????????????

Heini Lehväslaiho

She is a graduate of a photographer and the photographed artists in different fields from the University of Art and finished his work in 2001. He appears to be at this time in their lives freelance photographer, artist and poet.

http://oheis.fi/heinilehvaslaiho.html

ALVEN TAIKAVUORET

olen nähnyt talven taikavuoret

niillä hohtivat hukkuvan säteet

välissä virtasi hukkuvan veri

                       valkoinen kuiva ja hiljainen

hukkuvan sylissä istui sumuinen vuori

sylissä toinen verhoineen

sylit lauloivat kylminä toisilleen

laulu syntyi kuin synti

                       ja vuori synnytti vuoren

vuoren sylistä valkoinen

napanuora kohosi kelluen

valkoista kaulaa kohti

ja kaulalla hukkuvan

                      elämä hohti

Rosamaría Bolom

Rosamaría Bolom

Psychologist, poet, artist, sculptor of dreams in paper . ”My work focuses on subjectivity, human relations, in the symbolic language … the power of the image in the formation of entities and identities. In other words, the close relationship between psychology and art. On the main character: the woman, the feminine, waiting to make people aware of their importancy in society”.

https://www.facebook.com/BOLOM

INVIERNO

Estación de tiempo cuantificado

en el que suceden cambios de luz

respecto a la inclinación del Sol

en los meridianos norte de nuestro planeta

pasividad

letargo

oscuridad

ausencia

seres nocturnos emergiendo

entre escenarios cargados de desolación

zumbidos blancos

que aturden y acalambran la piel

invierno-verano

polos opuestos encontrados

sobre pasos encimados

vida manifiesta

en las inmediaciones de cada círculo polar

escrita

en hojas del cuaderno acumulado

del razonamiento ancestral de la memoria

pensamientos paralelos

miradas que coinciden furtivas

un efímero segundo

antes del amanecer que se posterga por más de 40 días

guantes

sombrero

abrigo

Invierno

a mis 36 me vistes de noche

de gala

de luces

de blanco y negro

de sombras profundas

de complicidad y camaradería

en una dimensión

que tiñe de neón

su oscuridad y tiempo

en he-estado presente.

estación invierno

Eeva Lampela

Finnish musician and music educator who also writes songs and poems. Actually she lives in Helsinki.

 www.lahtisoundspoetry.blogspot.fi

FAIRYTALES, SOUTH

the rock

the oak

8 lakes

eight lakes and in the middle I stand beside the oak tree

waves full of small moves

the stream is where I sleep in and wake up from

red colour intuitive middle

waves full of small moves

the value of it being waving, now moving calm

path of movements one after another

Solitude of daily voices of the traffic texture

waves full of small moves

three lakes are free lakes

a tree and the lakes

you can tie your foreign hands around the oak tree

mystery tree

 

Advertisements

One thought on “talvitunnelma

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s